Ensikertalaiselle kuntavaalien 199 ääntä ja vain yhden äänen päähän jääminen varavaltuutetun paikasta oli suuri kunnia. Näiden äänien ansiosta minua on esitetty Vantaan kaupungin omistamaan VTK Kiinteistöt Oy:n hallitukseen. https://vtkoy.fi/ . Toki paikkavalintoihin vaikuttivat myös aktiivisuus, osaamisalueet, kokemus jne. Kiitos luottamuksesta.
VTK:n yhtiökokous on nyt virallisesti valinnut minut hallitukseensa. Ensimmäinen kokous on lokakuun lopulla ja innolla lähden mukaan.
“Kyllä minä olen niin pettynyt.” Näihin viiteen sanaan kilpistyy Jussin tunnelmat Vantaan Myyrmäessä. Sanat tulevat hiljaa ja ääni on jo vaimea, pettynyt. 90 vuotta elämää nähnyttä senioria ei hymyilytä.
Jussi ja Liisa ovat asuneet Myyrmäessä kymmeniä vuosia, samassa 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Koti on tärkeä ja lähellä asuvat naapurit ja poika auttavat. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen tilanteeseen, että jalka ei enää kanna ja kävely on vaikeutunut; rollaattori on ainoa keino liikkua. Kaikki olisi hyvin, mutta omaan rappuun pääsee vain muutaman portaan kautta ja rollaattori ei nouse rappusia, se tarvitsee luiskan.
Jussi ja Liisa yrittivät saada apua Vantaan kaupungilta, jos sieltä saisi kulkuluiskan avuksi. No, ei saanut. Pitäisi kuulemma olla vaikeasti vammautunut. Se, että ei enää iän vuoksi kykene kävelemään ilman rollaattoria, ei siis ole kaupungin mielestä vaikea vamma. Sotainvaliideiltakin on yritetty hakea apua, Liisakin kun auttoi sotavuosina pikkulottana; loukkasi niissä hommissa kätensäkin niin, että vamma on edelleen vaikea. Sotainvaliidit vastasivat, että ei kuulu Liisa heidän autettavakseen, pikkulottia kun ei ole kirjattu mihinkään.
Taloyhtiömme tuli avuksi ja päätti asentaa kaikkiin rappuihin kulkuluiskat niin, että jokainen pääsisi rollaattorin, lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa omalta pihalta rappuunsa ja sitä kautta kotiinsa. Ara myöntää esteettömyysavustusta ja sitä ollaan nyt hakemassa. Kulkuluiskaa ei saa kuitenkaan asentaa, ennen kuin Ara on käsitellyt hakemuksen ja jonot ovat kuulemma pitkät. Toivottavasti aika ei ole liian pitkä Jussille ja Liisalle.
En voi ymmärtää, miksi meidän ikäihmiset jätetään tässä kohtaa täysin yksin kaupungin taholta. Ei luulisi olevan vaikeaa laittaa vaikka väliaikaista luiskaa ihmisille, jotka ovat ikänsä maksaneet veroja kuntaamme ja vielä kantaneet kortensa kekoon sota-aikana isänmaamme hyväksi. Heillä on kyllä kymmenet lääkärinlausunnot liikuntakyvyn heikkoudesta ja ainoa mitä he haluaisivat, olisi päästä jokapäiväiselle pienelle lenkille omalle pihalle ja lähiympäristöön rupattelemaan naapureiden kanssa, niin kuin joka päivä on ollut tapana. Sen sijaan heidän asioitaan hoitava poikansa laitetaan juoksemaan luukulta toiselle ja kuulemaan, että ei onnistu.
Jussin sanoihin yhtyen, ”kyllä minä olen niin pettynyt.” Tähän on tultava muutos.
Jussin ja Liisan lapset ovat antaneet luvan kirjoitukseen.
Johanna Lätti, naapuri, As Oy:n puheenjohtaja ja kunnallisvaaliehdokas Myyrmäestä
Olen koko ikäni ollut tekijä ja vaikuttaja. Lukiossa olin se, joka oli järjestämässä penkkareita, kirjoittamassa abilehteä, jäsenenä kouluneuvostossa ja ties missä osa-aikatyön ohella. Kun 21-vuotiaana aloitin yrittäjänä, sain laittaa kaiken tarmoni omaan yritykseen. Siitä viiden vuoden päästä minulla oli paitsi juhlapukuja valmistava yritys ja kivijalkaliike Helsingin keskustassa, myös kaksi lasta ja useampi työntekijä.
Kun kyynärpääni rakennettiin uudestaan titaanista, ajoin 25 vuotta kestäneen yritystoimintani alas, myin kotini ja maksoin yritykseni laskut. Pidin myös kaikki pitämättömät lomat ja lepäsin useamman käsileikkauksen välillä ja jälkeen. Halu vaikuttaa asioihin ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaikkakin se uinui hetken.
Niinpä pyyntö taloyhtiömme hallitukseen tuli oikeaan aikaan. Olin aina omassa kiireessäni nauttinut siitä, että muut päättävät ja tyytynyt päätöksiin valittamatta. Nyt olisi kuitenkin vihdoin aikaa osallistua ja olla mukana vaikuttamassa, joten lähdin mukaan. Hetken päästä olinkin hallituksemme puheenjohtaja ja sillä tiellä olen ollut nyt neljä vuotta. Laaja perinteinen LVIS-saneeraus saatiin puheenjohtajana ollessani laitettua käyntiin ja tehtyä aikataulussa ja budjetissa. Urakkaan lähdettyäni ajattelin, että jos tästä hommasta selviän kunnialla ja tervejärkisenä, kykenen ihan mihin vaan.
Niinpä helmikuussa 2021 päätin lähteä ehdolle kunnallisvaaleihin ja liityin puolueeseen, ensimmäistä kertaa elämässäni. Päälimmäisenä ajatuksena mukaan lähtemisessä oli se, että maailma ei ole koskaan valmis ja parannettavaa löytyy aina. Suurin pelko mukaan lähtemisessä oli julkisesti esille tulo omine ajatuksineen. Kun se oli tehty, oli itse asiassa hyvinkin vapautunut olo.
Olen aina pitänyt politiikkaa jo sanana hieman vastenmielisenä. Se on näyttäytynyt minulle joukkona toisiaan haukkuvia ihmisiä ja pitkinä puheenparsina, joista kukaan ei ota selvää. Näistä syistä en ole ollut kiinnostunut seuraamaan politiikkaa juuri lainkaan, aika tylsää ja negatiivissävytteistä touhua. Silti siinä täytyy olla mukana, jos haluaa vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Olen kuitenkin ajatellut tehdä sen omalla tavallani ja jo nyt huomannut, että kanssani samalla tavalla ajattelevia on paljon; heidän äänensä vain harvemmin on niin kiinnostava lehdistölle, jotta se ylittäisi uutiskynnystä.
En ole ehdokkaana yhden asian ajaja enkä tietyn alan asiantuntija. En puolusta yhden joen kutuaikoja, huuda tietyn eläinlajin puolesta tai nouse barrikadeille yhden ammattiryhmän puolesta. Näen ison kokonaisuuden, johon kuuluu valtava kirjo erilaisia asioita: Eri tavalla ajattelevia, eri paikoissa asuvia, erilaisilla kulttuuritaustoilla varustettuja, eri varallisuusasteilla ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Valtava joukko erilaisuutta. Yhteistä meille kaikille on se, että haluamme yhteiskunnan toimivan. Yhteistä useimmille on myös se, että haluaisimme saada palvelut kohtuullisella hinnalla.
Haluaisin olla mukana rakentamassa parempaa ja toisiaan kunnioittavampaa tapaa osallistua yhteiskuntamme asioihin. Haluaisin tehdä palveluista toimivampia, poistaa luukulta toiselle juoksuttamisen ja nopeuttaa asioiden käsittelyä. Haluaisin tehostaa käytäntöjä ja tuoda asukkaille avoimesti päätöksenteon näkyviin. Yrittäjätaustastani johtuen olen aina joutunut miettimään, miten tekisin asian helpommin, nopeammin, edullisemmin ja kuitenkin niin, että tapani toimia ei loukkaa ketään ihmisenä eikä saastuta ympäristöä. Tätä samaa ajattelutapaa tarvitsee myös Vantaan kaupunki.
Lätti 