Kuka olen?

Johanna Lätti
Kuva Ville Erkkilä


Olen vantaalainen pienyrittäjä, suunnittelija, ompelija, opiskelija ja kahden aikuisen lapsen äiti ja avopuoliso. Olen myös erityislapsen äiti ja ikuinen käsityöläinen ja kierrättäjä. Tällä hetkellä toimin As Oy Myyrinkedon hallituksen puheenjohtajana, Myyrmäen Huolto Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana sekä jatkokoulutan itseäni visuaalisen tarinankerronnan ja viestinnän parissa Taitotalossa.

Olen kunnallisvaaliehdokas Vantaalla ja liittynyt ensimmäistä kertaa elämässäni puolueeseen. Valitsin Vihreät, koska omat arvoni kumpuavat luonnosta, välittämisestä ja heikommassa asemassa olevien asioiden huolehtimisesta. Yhteisöllinen lähiöasuminen, hyvät kulkuyhteydet, osallistuminen ja ympäristöstä huolehtiminen ovat avainasioita minulle yrittäjyyden ohella.

Olisin ehkä voinut olla myös jossain muussa puolueessa, mutta kun saa valita vain yhden. Kaikkien tarkoitus on kuitenkin loppupeleissä luoda yhteiskunnastamme hyvä paikka elää, yrittää ja harrastaa. Vihreiden arvot veivät voiton, sillä ilman hyvinvoivaa luontoa ja heikompiosaisista välittämistä olisi elämä merkityksetöntä.

Johanna Lätti, ehdokas, kunnallisvaalit 2021 Vantaa Vihreät

Harrastan käsitöitä, valokuvausta, remontointia, maalausta, pastellitöitä, sukututkimusta, taloyhtiöasioita, metsässä samoilua, sienestystä, mökkeilyä ja kävelyä.

Asun Myyrmäessä,, kerrostalokaksiossa avopuolisoni kanssa.

Saavutukseni

  • Yo-86, 3 laudaturia ja 1 magna
  • Mainosgraafikkojen koulu 1986-1988
  • Morsmaikku Oy 1988 – toimi kivijalkaliikkeessä Fredrikinkadulla 25 vuotta suunnitellen ja valmistaen suomalaisia juhlapukuja ja työllistäen kymmeniä työntekijöitä. Suunnittelen ja valmistan puvun tai kaksi vuodessa kotiompelimostani käsin
  • 2 aikuista lasta
  • As Oy:n puheenjohtaja 2017 – , saimme johdollani aloitettua ja vietyä läpi aikataulussa ja budjetissa 75 asunnon laajan perinteisen linjasaneerausurakan.
  • Myyrmäen Huolto Oy hallituksen varapuheenjohtaja 10/2020 –
  • Media-alan ja kuvallisen viestinnän perustutkinnon opiskelija Taitotalossa 4/2020 – 4/2022
  • Kaupunginvaltuutettu Vantaalla 2021? Sinä päätät!

Vahvuuteni

  • Valtava luovuus
  • Vahva organisointikyky
  • Syvään juurtunut oikeudenmukaisuuden taju
  • Yrittäjän sielu, kokemus ja näkemys
  • Sinnikkyys viedä asioita eteenpäin
  • Valmius muuttua ja kehittyä ihmisenä
  • Ymmärrys mielenterveysasioista vakavan masennuksen ja paniikkihäiriöt kokeneena
  • Ymmärrys erityistä tukea tarvitsevan ja hänen lähiomaistensa tilanteesta
  • Empaattisuus ja kyky asettua toisen asemaan
  • ”Mennään eikä meinata”-asenne
  • Suhtaudun suurella nöyryydellä elämään ja näen asiat positiivisuuden kautta

Tarinani pitkällä kaavalla

SYNNYIN HELSINGISSÄ 1967 KARHUPUISTON LAIDALLA KALLIOSSA. Kalliosta muutimme Hakaniemen rantaan ylimpään kerrokseen ja koska äitini sai minusta otteen, ennen kuin olin tipahtanut kaksion ikkunasta, muutimme Konalaan. Ensimmäiselle luokalle menin 1974, jolloin asuin äitini ja kaksi vuotta vanhemman sisareni kanssa Helsingin PITÄJÄNMÄESSÄ kymmenkerroksisessa vakuutusyhtiön vuokrakerrostalossa. Äitini teki paljon töitä elektroniikkatehtaalla elättääkseen meidät. Avain roikkui kaulassani ja kotona kävin välillä vain syömässä voileivät, aika kului koulun ohella pihalla ja kallioilla juosten kymmenien muiden avainkaulalasten kanssa. Juoksin myös Viipurin Urheilijoissa ja hyppäsin Pitäjänmäen ala-asteella koko koulun pituushyppyennätyksen vuonna 1978.

Johanna Lätti, ehdokas, kunnallisvaalit 2021 Vantaa Vihreät
Helsingin Kalliossa leikkimässä 1968 jollain narusta vedettävällä lelulla pahvisen omenalaatikon vieressä. Kuvan on ottanut isäni.

Kotona piirsin, leikin isosiskon tai kavereiden kanssa ja ompelin vanhoista lakanoista barbinvaatteita. Viikonloput ja lomat olimme LVI-teknikkona työskennelleen isäni luona aina siihen asti, kunnes kymmenen ikävuoden jälkeen oma kaveripiiri ja viikonlopun jännittävät lähiötunnelmat veivät voiton. Pihalla ei enää juostu, vaan lähinnä luuhattiin rappukäytävissä teinikalentereita selaillen.

LUKION KÄVIN 1983 – 1986 MUNKKIVUORESSA ja jopa opettajan yllätykseksi hyvin arvosanoin; 3 LAUDATURIA JA YKSI MAGNA. Yllätykseksi siksi, että viihdyin koulua paljon paremmin osa-aikatöissä Helsingin Rautatieaseman kukkakioskissa, Rautakukassa ja rautatieaseman maan alla sijaitsevassa Metro-Squash-hallissa vastaanotossa. Oppitunnit menivät myös sujuvasti omia juttuja piirrellen ja omia suunnitelmia tehden. Myöskään se, että äiti ja isosisko antoivat ylioppilaslahjani, saumurin, etukäteen juuri ennen ruotsin kirjoituksia, ei luvannut hyvää; ompelin yöllä yhteen asti ja lopputärpit jäi lukematta.

Olisin halunnut nuorena näyttelijäksi, laulajaksi, artdirectoriksi ja poliitikoksi, mutta 11-vuotiaana alkanut ompeluharrastus vei kuitenkin mennessään ja tiesin silloin tieni; minusta tulisi vaatesuunnittelija. Harjoittelin piirtämisen taitojani 1986-88  aamuisin MG-KOULUssa, josta valmistuin mainosgraafikoksi. Samanaikaisesti olin Itäkeskuksen Marimekossa iltamyyjänä. Pyrin kahdesti Taideteolliseen korkeakouluun vaatesuunnittelun linjalle vuosina -87 ja -88, mutta molemmilla kerroilla tipahdin pois viime metreillä, suureksi pettymyksekseni.

Johanna Lätti, ehdokas, kunnallisvaalit 2021 Vantaa Vihreät
Mainosgraafikkojen koulu oli Töölössä Bottaa vastapäätä, Dagmarinkadulla. Pääsykokeissa 200-300 hakijaa piirsi muutaman päivän ja noin 20 otettiin sisään. Olin yksi onnekkaista ja pääsin opiskelemaan alan huippujen opetukseen. Kuva kortista Johanna Lätti

NIINPÄ 1988 ELOKUUSSA, 21-VUOTIAANA, PERUSTIN YRITYKSENI MORSMAIKUN. Äitini lainasi minulle säästöistään 5000 mk (850€) ja tällä pääomalla hankin ensimmäiset kankaat, sakset, kassakuitit ja muut yrittämiselle tarpeelliset välineet. Halusin suunnitella ja ommella juhlapukuja sekä saada siitä elantoni. Iltapuvuilla ei tuohon aikaan ollut kovin isoa markkinarakoa, mutta yksilöllisiin mittatilaustyönä suunniteltuihin morsiuspukuihin oltiin valmiita sijoittamaan, joten nimi Morsmaikku, jonka äitini keksi, oli hyvä. Sitä paitsi senhän voisi vaihtaa, jos siltä tuntuisi.

Vuodet kuluivat töitä tehden. HAKANIEMEN HALLIN YLÄKERRAN kuuden neliön tila tuplaantui ja yritykseni muutti ensimmäiseen kivijalkaliikkeeseensä Fredrikinkatu 23:een vuonna 1991. Samana vuonna syntyi tyttäreni ja oli aika ottaa myös ensimmäinen työntekijä, Anne. 1993 syntyi poikani ja yrityskin kasvoi; löytyi isommat ja paremmat tilat ja osoitteeksi vakiintui FREDRIKINKATU 18. Oli toisen työntekijän, Marikan, aika astua kuvioihin.

25 vuotta kului nopeasti. Tuli lisää työntekijöitä, Sanna, Heli, Hanna, Olga, Saara, Terttu, Suvi ja lukuisat muut. Tilat kasvoivat ja yritykseni alkoi saada mainetta suomalaisesta laadukkaasta työstä ja suunnittelusta. Parhaimpana vuonna käsistämme lähti 27 pukua Linnan Juhliin. Myös pääministeri oli sovittamassa nappikuulokkeeseen puhuvan turvamiehen kanssa ja me Morsmaikussa painettiin töitä yötä myöten. Pukujamme oli mediassa useita vuodessa, vierailin maikkarin Huomenta Suomi-lähetyksessä ja Ylen Aamu-TV.ssä ja annoin haastatteluja. Ihanan hektisiä luovuuden vuosia oli useita, niistä saan olla ikuisesti kiitollinen myös silloisille Morsmaikun tytöille, kuten meitä nimitin.

Vauvaikäisenä sairastetun flunssan jälkitautina saatu tulehdus kyynärpäässä oli kaikkien tietämättä kuitenkin vaurioittanut kyynärniveleni rakenteita. Vamma oli ilmoitellut olemassa olostaan parin vuosikymmenen ajan kasvavana hermosärkynä ja lopulta edessä oli monen tuskallisen vuoden jälkeen useampi käsileikkaus. Ymmärsin onnekseni jo vuosia aikaisemmin hermosäryn rajuudesta, mitä tuleman piti ja aloin hiljalleen ajaa yritykseni toimintaa alas. En enää palkannut uusia työntekijöitä (olihan meitä parhaimmillaan jo 12 naisen porukka), lopetin uusien kankaiden tilaamisen, annoin muille enemmän vastuuta ja yritin itse levätä.

Kyyrnärpäähän asennettiin keinonivel 2012. Ura ja elämäntyö puvuntekijänä, ompelijana ja yrittäjänä oli lopetettava, käsi ei kestäisi. Eikä pää. Asiakkaat alkoivat olla tyytymättömiä, koska itse suunnittelija ei ollut paikalla. Nuoruudesta asti mukana seurannut paniikkihäiriö masensi myös mielen. Oli aika lopettaa, pitää kaikki pitämättömät lomat ja levätä. Olin ajanut itseni piippuun totaalisesti. Virallinen diagnoosi oli mielen osalta vakava masennus.

SULJIN FREDRIKINKATU 18:N KIVIJALKALIIKKEEN OVEN VIIMEISTÄ KERTAA 31.12.2013. Olo oli helpottunut, kiitollinen ja aavistuksen kaihoisa. Surua en enää osannut tuntea, ne tunteet oli käyty läpi jo aikaisempina vuosina.

Osatyökyvyttömyyseläke myönnettiin muutaman vuoden sairausloman jälkeen kyynärpään keinonivelen vuoksi; loppuelämän en saisi kantaa viittä kiloa painavampaa tuolla kädellä. Oma koti oli myyty, yrityksen laskut maksettu ja tyttäreni muuttanut omilleen. Ensimmäistä kertaa elämässä edessäni oli täysi tyhjyys, ei mitään odotettavaa tulevaisuudelta työn tai uran suhteen. Oli aika luovuttaa, hengittää ja ymmärtää, että ilman hengitystä ei ole mitään ja että jokainen hengenveto on positiivinen merkki siitä, että jotain minusta on vielä jäljellä. Siitä alkoi toinen elämäni.

Johanna Lätti, ehdokas, kunnallisvaalit 2021 Vantaa Vihreät
Vantaanlaaksossa on paikka, jossa tavoittaa kyläraitin tunnelman. Kuva Johanna Lätti

TOINEN ELÄMÄNI ALKOI 2014, kun Morsmaikun 200 m2 tilat Fredalla oli tyhjennetty ja pääsin kuntoutumaan lukuisista käsileikkauksista. Hurahdin sukututkimuksen saloihin ja satoja tunteja vierähti nenä kiinni digitaalisissa kirkonkirjoissa; siinä ei käsivoimia tarvittu. Äidin puolen sukujuuret tuli perattua hyvinkin perusteellisesti ja löysin myös kadonneita serkkuja sukuumme. Mahtava harrastus, joka jatkuu aina joskus pienen hetken, kun aikaa muilta harrastuksilta jää.

Tein myös pieniä käsitöitä ja sivut https://neitihuldaketosenvillitretket.wordpress.com/, joilla Neiti Hulda Ketonen seikkailee villisti useimmiten käsitöiden maailmassa omassa kylässään elellen. Hulda Ketonen on ihan oikeasti ollut olemassa, vaikka sivuillani hän onkin oman mielikuvitukseni luomus. Pappani äiti oli Hulda Ketonen ja hän sai reilu sata vuotta sitten neljä aviotonta lasta, joiden isät ovat edelleen teillä tietämättömillä. Ehkäpä oman aikansa sinkkunainen, mene ja tiedä. Valokuvan perusteella Hulda oli sangen tomera nainen ja lähti kirkonkirjojen mukaan jo nuorena omalta kylältä Alastarolta palvelijattareksi Turun seudulle. Hulda palasi kotikylään viimeisillään raskaana Nikolai-pappaani odottaen ja hänet ripitettiin salavuoteudesta, kuten siihen aikaan oli tapana. Hän avioitui vasta vanhemmalla iällä herra Ketosen kanssa.

2017 MINUA PYYDETTIIN TALOYHTIÖMME HALLITUKSEEN. 75 asuntoa Myyrmäessä 1971 rakennetussa taloyhtiössä ja putkiremontin tarve; siinä olisi haastetta. Suostuin. Puolen vuoden päästä olin hallituksemme puheenjohtaja ja työ pääsi alkamaan kunnolla. Aikaisempina vuosina oli tehty hankesuunnitelma, hallitus oli kaatunut ja talossa vallitsi liki sotatila joidenkin yksittäisten osakkaiden osalta; yksi oli sitä mieltä, että hänen kylpyhuoneensa laatat uusitaan vain hänen kuolleen ruumiinsa yli, toinen sanoi, ettei maksa mitään mistään ikinä ja kolmas halusi uusia koko talon samalla. No, 50 vuotta vanhassa talossa ei juuri ollut vaihtoehtoja, jotain piti tehdä, yhdessä ja enemmistön päättäessä, miten ja millä laajuudella urakka suoritetaan.

Käärittiin hihat ja alettiin töihin. 2019 OLI LAAJA LINJASANEERAUS VALMIS KVR-urakkamuodolla, budjetissa ja aikataulussa. Yhtiökokoukset tekivät päätökset ja demokratia voitti. Pyrin koko urakan ajan tiedottamaan osakkaita niin perinteisesti ilmoitutauluilla kuin viemällä tiedotteet myös isännöinnin hallitsemaan Asumisinfoon. Tein myös taloyhtiöllemme Facebook-sivut ja jaoin tietoa myös siellä.

Johanna Lätti, ehdokas, kunnallisvaalit 2021 Vantaa Vihreät
Yhtiökokous 2020 pidettiin ulkona. Kaikki onnistuu, kun asenne on kaikilla oikea. Selfie.

Hanke oli mielenkiintoinen ja opetti paljon. Osallistuin jokaiseen työmaakokoukseen parin viikon välein, jotta pystyin paremmin hahmottamaan kokonaisuuden. Halusin tietää koko ajan, missä mennään.

Eniten hanke opetti kuitenkin ihmisistä. Kuinka iso mörkö sana ”putkiremontti” onkaan ja kuinka se saattaa saada yksittäisen ihmisen pillastumaan aivan täysin. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä. Jokaisella on siitä mielipide, oman näköisensä. Haastavinta olikin saada ihmiset rauhoittumaan ja luottamaan, että asiat menevät hyvin. Kultaisimmat sanat kuulin talon kasikymppiseltä rouvalta, kun hän tarttui remontin valmistuttua pihalla kädestäni ja kiitteli vuolaasti. Hän vinkkasi silmää ja sanoi: ”On se kuule hyvä kun näytit, että kyllä me naisetkin osataan”.

2020 KEVÄÄLLÄ ALOITIN OPISKELUT TAITOTALOSSA MEDIA- JA KUVALLISEN VIESTINNÄN PERUSTUTKINNON PARISSA. Halusin perustutkinnon siksi, että yrittäjyyteni vuoksi oli kaikki koulut jääneet käymättä ja olin ”vain” ylioppilas. Mainosgraafikon papereilla ja taidoilla nuoruuden vuosilta ei tässä muuttuvassa maailmassa enää niilläkään ollut painoarvoa, osaaminen olisi päivitettävä ja uudet ohjelmat otettava haltuun.

Opiskelu on toistaiseksi sujunut koronan vuoksi etänä yhtä elokuista koulupäivää lukuunottamatta. On ollut suunnaton ilo oppia uutta itsenäisesti oman työn ohella opiskellen. Varsinaisia koulutuspäiviä on vain muutama kuukaudessa ja aikaa jää kaikelle muulle, kun varsinainen opiskelu-aika käytetään tehokkaasti.

Johanna Lätti, ehdokas, kunnallisvaalit 2021 Vantaa Vihreät
Onnellisen opiskelijan ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen päivä fyysisesti paikalla elokuussa 2020. Etänä mennään toistaiseksi. Kameran takana olo on paljon luontaisempaa kuin kuvattavana olo, ilmekin kertoo.
Kuva Katja Kuljunlahti.

2020 SYKSYLLÄ MINUT VALITTIIN MYYRMÄEN HUOLTO OY:N HALLITUKSEEN VARAPUHEENJOHTAJAKSI. Myyrmäen Huolto on taloyhtiöiden omistama ja tänä päivänä yritys isännöi noin 150:tä taloyhtiötä, joista arviolta puolet on sen omistajia, kuten oma taloyhtiöni. Työ siellä on vasta alkanut ja edessä on paljon uusia mahdollisuuksia.

TÄNÄÄN(KIN) ELÄN ELÄMÄNI EHKÄPÄ PARHAITA HETKIÄ. Kaikki on taas mahdollista. Suunnittelen ja ompelen pari juhlapukua vuodessa, jos joku onnistuu puhumaan minut siihen ympäri. Ja onneksi joku sen joka vuosi tekee. Niin monta pukua on tullut vuosien varrella tehtyä, että sen saralta kaikki on jotenkin jo nähty ja tarvitsen todella innostuneen asiakkaan innostuakseni itsekin. Pidän kuitenkin taitojani yllä ja muistutan itseäni, että puku syntyy edelleen ikään kuin selkärangasta.

Harrastuksekseni ompelen välillä itselleni, maalaan, ulkoilen, sienestän, valokuvaan ja käyn vapaaehtoisena viidettä vuotta materiaalien kierrätysvintillä Viiraamossa aina silloin tällöin. Tällä tiellä jatkan, uutta opetellen ja uusia haasteita vastaanottaen. Kun aika on valmis, asiat vain tapahtuvat ja jokainen päivä voi tuoda eteen uutta.